Kaamoksen
keskellä huomaa, että usein heti aamusta saattaa olla hankala olla täysillä
työn ytimessä. Kuitenkin marraskuisena aamuna Linnanmaalla Telluksen Frost
huoneen hämärässä kokoontui ryhmä innovatiivisia ja idearikkaita
hanketoimijoita yliopistolta ja Oamkista keskustelemaan, missä Digiohjausta
kaikille hankkeessa oikein mennään, mitä on saatu aikaan ja mitä on tulossa.
Digiohjauksen ilosanoma on tavoittanut jo 105 osallistujaa
erilaisten hankkeeseen liittyvien tapahtumien, seminaarien, webinaarien ja
työpajojen muodossa. Hankkeen Moocit ovat kuitenkin vasta tulossa, joten tämä
ryhmä laajenee vielä entisestään.
Hankkeenpuitteissa mietittiin mm. mitä erilaisia
ohjaustyökaluja testataan, mitä voidaan ajatella otettavaksi käyttöön ja mitkä
aidosti hyödyttävät käytännön toimintaa. Keskusteltiin myös siitä, mitkä asiat
ovat toimineet ja missä kannattaisi miettiä vaihtoehtoja. Vertaistuen muodossa
on välillä mukava jutella myös siitä, että ei ole aina helppoa puhua
digitaalisten palvelujen puolesta, kun ei ne systeemit aina välttämättä
itselläkään toimi. Toisaalta onhan sitä ennenkin liitu katkennut, sieni ollut
hukassa ja piirtoheittimestä lamppu palanut, joten teknisten ongelmien määrä
lienee aina vakio, vanhoihin ongelmatilanteisiin vaan on jo moneen kertaan
testatut toimintamallit ja digiympäristössäkin jo alkaa olla niitä
vaihtoehtoja, joihin turvautua, kun tekniikka pettää. Osalla siirtyminen
työkalusta toiseen sujuu jo suhteellisen vaivattomasti.
Liekkö marraskuun hämärä tuonut esille tarpeen myös siihen,
että digiohjauksessakin pitäisi pystyä kohtaamaan kriisissä oleva opiskelija ja
selvittämään kokonaan uudenlaisia ongelmatilanteita. Sinällään oli kiinnostavaa
kuulla, että digitaalinen väline saattaa joskus jopa helpottaa sitä, että
opiskelija uskaltaa tuoda ongelmiaan esiin helpommin, kuin perinteisesti
vierailemalla opettajan työhuoneessa. Tämä pisti miettimään sitä, että
digitaalisuuden mahdollisuuksia myös haastavissa tilanteissa. Keskustelu
johdatti siihen, että listattiin suunnitelmiin aiheeseen liittyvä työpaja ja
ainakin itse odotan tätä mielenkiinnolla.
Somen käyttö ohjaus- ja neuvontatyössä herätti paljon
innostunutta keskustelua ja pohdintaa siitä, miten saataisiin katkeamaton linja
viestinnällisesti opiskelijarekrytoinnista opiskelijoiden ohjaukseen. Miten
#luotaitseesi ja #arcticattitude näkyisivät opiskelijoille koko opintojen ajan.
Ja tietenkin sekin, että mitä ja miten opiskelijoiden ohjaus voidaan viedä
somemaailmaan? Työpajaa aiheesta on sitten luvassa syksyllä 2019.
Ideoita asiantuntijoista voi vinkata hankeryhmälle.
Jännää oli huomata se, miten eri tavalla eri
organisaatoissa oli asioita lähestytty. Toisaalta hyvin konkreettisesti
opiskelijarajapinnassa toimien ja toisaalta vähän etäämmältä ohjaten niitä,
jotka vuorostaan soveltavat oppimaansa omassa työssään opiskelijoiden kanssa.
Tärkeitä oli kuitenkin se, että tavoitteet olivat kuitenkin kaikille samoja –
kehittää digitaalisia ja etäohjauspalveluita, joista olisi hyötyä
mahdollisimman laajalle porukalle.
Toisaalta mietittiin myös sitä, että ne, jotka ovat jo
innostuneet asiasta innostuvat koko ajan enemmän, mutta ne, jotka kokevat
opiskelijoiden ohjauksen ylipäätään haasteeksi, puhumattakaan siitä, että
ohjaus pitäisi tehdä vielä diginä, niin kiinnostusta, aikaa tai innostusta ei
meinaa löytyä. Ollaan siis hankkeessa samassa tilanteessa, kuin opiskelijoiden
kanssa. Innostuneet ja motivoituneet opiskelijat oppivat riippumatta siitä,
millaista opetus on tai onko ohjausta vai ei ja jos henkilökohtainen kiinnostus
puuttuu, niin ongelmana on saada opiskelija ohjauksen piiriin. Miten siis
saadaan (digi)ohjaukseen karsaasti suhtautuva opettaja innostumaan ohjauksesta
ylipäätään ja uusista työkaluista erityisesti?
Paljon ideoita ja paljon suunnitelmia ja jokainen
osallistuja varmasti lähti taas vähän innostuneemmin jatkamaan omaa työtään
digitaalisen ohjauksen parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti